maanantai 20. huhtikuuta 2015

Parsaa, kengurua ja muita herkkuja merkkipäivän kunniaksi

Lauantai-iltana juhlistettiin jo seuraavana päivänä koittavaa synttäriäni. Olipa taasen joku syy herkutella ehkä hieman tavallista juhlavammin. Joa oli myös visioinut suuren osan jutuista yllätyksekseni, joka tietysti oli tosi ihanaa! Hieman sain sentään itsekin puuhata keittiössä koska kaikkea ei ollut voinut valmiiksi tehdä.

Alkuun kilistelimme laseja Duval-Leroy:n Femme 2000, prestige samppanjalla joka on kerrassaan valloittavaa. 

Tässä kuva alkupalalautasestamme



Parsamoussea varten Joa keitti parsat pannussa ja lisäsi nuppuosat vasta hieman myöhemmin jotta eivät pehmenisi liikaa ja otettiin talteen koristeiksi kun muut soseutettiin ranskankerman, tuorejuuston, sitruunan ja mausteiden kanssa.





Paahdoin pinnalle pinjansiemeniä ja raastoin hieman sitruunankuorta. Annos tuli kivasti esille kun laitoimme sen pieniin kiinalaisiin riisiposliinikuppeihin.






Leipäkolmioina lautasella oli ilmakuivattu kinkku saanut kaverikseen basilikan sekä kevyesti marinoidun kirsikkatomaatin ja toisena leipäsenä kyyhkyspateeta ja minimaustekurkkua.



Pääruoan esivalmistelun aloitin jo edellisenä päivänä keittämällä fenkolit kypsiksi. Annokseen ne tarjoiltiin hunaja- parmesaanigratinoituna.



Päälisukkeen pintopavut liotin ohjeen mukaan 12 tuntia kylmässä vedessä ja keitin sitten kypsäksi noin 1,5 tunnissa





Näistä syntyi sitten herkullinen muhennos tomaattimurskan, valkosipulin, chilin ja rucolan ryydittämänä



Olin lukenut, että kengurua Australiassa syödään lähinnä turistien toimesta, mutta oli ruoka sitten lihaa, kalaa tai kasviksia niin kaikenlaiset tahnat ja dipit ovat oleellisena osana annoksissa. Me päätimme tehdä tahnan avocadosta eli guacomoletyyppistä, mutta sellaista jossa olisi enemmän potkua. Aloin miettimään maustetahnaa chilin, valkosipulin ja sitruunan ympärille.



Kengurunpaistikkaat olimme saaneet äidiltäni joka oli löytänyt ne Lidl:stä (mistäs muualta?). Ohjeessa oli pidempi paistoaika johon en uskonut. Paistoin pinnan ja laitoin keskikuumaan uunin n. 10 minuutiksi.


Annoksesta tuli oikein maistuva ja juomaksi maistui Sannan vahingossa edellisenä päivän avattu, aina mainio Jackson Estate Vintage Widow Pinot Noir 2011.



Olin tosi otettu tästä jälkkäristä, josta olin kuullut vain sen, että sen valmistus (eli suklaaterriinin) oli aloitettu jo edellisenä iltana. Joan oli pakko hieman siitä mainita, koska yleensä minä olen ehkä enemmän meillä se jälkkäreiden ja leivonnaisten suunnittelija.

Valkoisen kastikkeen Joa keitti kuohukermasta sekä mantelimassaraasteesta ja punainen kastike oli soseutettua mansikkaa mansikkaliköörillä terästettynä. Lisäsimme siihen tilkan sitruunanmehua makean liköörin vastapainoksi, koska tämän oli tarkoitus olla annoksen raikas tuulahdus.

Ihastelin jo Joan tipautellessa toisella kastikkeella tippoja toiseen. Yllätys vielä korostui, kun hän vetäisi annoksen hammastikulla lopulliseen muotoonsa <3



Annoksen täydensi Cavit:in Trentinossa tuottama erikoisuus, Amula Moscato Rosa. Viinin sokeripitoisuudesta ei ole tietoa mutta se on maultaan melko poikkeuksellinen; kevyehkö, hapokas, hieman karvaan hedelmäinen ja jopa jollain tavalla raikas. Erittäin hyvä vastapaino rasvaiselle ja bitterisen runsaalle terriinille (70% suklaasta).



perjantai 17. huhtikuuta 2015

Perjantain merenherkkuja

Tätä perjantai-iltaa vietimme kummatkin lapsostemme kanssa omissa kodeissamme. Meillä on tällaisena iltana lähes poikkeuksetta meren antimia. Tänään oli kivasti molemmat lapsoseni kotona ja pääruoaksi nautimme sinisimpukoita merimiehen vaimon tapaan, maalaisranskalaisia sekä Dijon-sinappi-majoneesia.


Hektisen työviikon jälkeinen perjantai kun on kyseessä, niin päätin oikaista parissa kohdassa. Tässä niistä ensimmäinen eli ostin blinit valmiina K-supermarketin herkkutiskiltä. Lähikauppani K-supermarket Torppari on saanut uudet kauppiaat ja onpa siellä ihana valikoima kaikenlaisia herkkuja. Niistä taidan kirjoitella joskus tarkemmin. Nyt mukaan lähti siis blinien lisäksi lohenmätiä sekä tuoreet sinisimpukat.

Kun blinit paistaa voissa pannulla eivät ne paljoa jää jälkeen vastapaistetuista. Muuten (ehkä hienoisena poikkeuksena normaalista) annoksessa oli avocadoa ja siihen täydellisesti matchaavaa piparjuurella maustettua smetanaa.




Hugo on aina liekeissä kun saa pestä ja kopautella simpukat (ja heh, kuinka mainiosti tämä sopii minulle). Isosta verkkopussista ei mennyt kuin kolme kappaletta roskiin, koska ne sulkeutuivat hieman huonosti kopautustestissä.



Minä tein sillä välin dipin, jonka pohjana oli Hellmann'sin erinomainen valmismajoneesi ja kahta eri Dijonia eli sileää ja siemenistä. Lisäsin mukaan myös hunajaa, koska mielestäni dipissä pitää olla vähän makeutta ja Dijonhan on rutikuivaa.



Merimiehen vaimon ohjeen mukaisesti (ja hienoisia omia sovelluksia tehden) kuullotin pannulla voissa sipulin ja muutaman valkosipulin kynnen, lisäsin pari desiä valkoviiniä, hieman suolaa ja curryä ja pienen kourallisen rosépippuria. Laitoin myös noin ruokalusikallisen smetanaa ja sitten kiehuvaan nesteeseen elävät simpukat vajaaksi viideksi minuutiksi kannen alle.



Oikaisin myös maalaisranskalaisissa, jotka hyppäsivät pakastepussista suoraan uuniin.



Juomana nautimme (tietysti kun minä pääsin valitsemaan simpukoiden seuralaista) Sauvignon Blancia Malboroughin alueelta eli Jackson Estaten Grey Chostia 2011. (ja huomenna taidamme juoda saman valmistajan Pinot Noiria, koska pullot olivat niin samannäköisiä että avasin epähuomiossa ensin sen. Hyvä etten lorauttanut suoraan pannulle sitä simpukoiden päälle vaan onneksi satuin käyttämään mittaa…)



-Sanna-

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Grillattua possua, Falafelejä ja Hummusta

Keväisen viikonlopun sunnuntailounaaksi päätimme grillata porsaan kassleria ja hyödyntää kaikki loput ainekset mm. eiliseltä dinneriltä. Jo jonkin aikaa oli myös kutkuttanut tehdä itse Falafelejä. Porsaan lihan käyttö ei sinänsä oikein sovi näihin Lähi-Idän tunnelmiin, mutta meitä se ei haitannut. Teimme Falafelien seuraksi myös hummusta, salaattia ja paahdettuja vihanneksia ja pähkinöitä.

Olin ollut aiemmin ostoksilla Siltasaarenkadun Fafa'sin vieressä olevassa Lanamarketissa ja sain sieltä kaikkea ihanaa kuten myös kauan metsästämäni Sumakin, jota lisäsin hummuksen pinnalle aimo kasan.



Uunikasvikset valelin marinadilla, jossa painottui soija ja inkivääri.



Porsaan kassler on kyllä maukasta näin kesän ensimmäisillä grillauskerroilla.



Ihastuttava löytö oli Lanamarketista löytämäni Libanonista tuotu Falafel-jauhe. Hintaa tälle paketille oli huimat 2,20 e enkä osannut edes haaveilla niin maukkaasta ja autenttisesta lopputuloksesta. Ja miten helppoa!



Rouheeseen lisättiin vain vettä ja annettiin hetki turvota.



Pyörittelin massasta hieman litteitä pullasia, jotka kasvisöljyssä friteeramisen jälkeen pullistuivat ihanan rapeiksi.  Taikinan koostumus oli myös niin helposti käsiteltävää, että naurahdin, että näyttävätpä pullat meilkein teollisilta pyörittelyni jälkeen. Taisimme juuri selittää parhaiden Falafel-ravintoloiden salaisuuden =)



Hetkeksi talouspaperin päälle valumaan ennen pöytäännostoa.



Joan pyrähdykset takapihan grillin ja keittiön friiteeraustouhun välillä toimivat moitteettomasti. Kokonaisuus oli tosi maukas ja tästä ateriasta nauttivat niin lihan- kuin kasvissyöjätkin.



-Sanna-

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Lammaspataa ja uusia porkkanoita

Pääsiäissunnuntailta jäi reilusti lammaspaistia ja Joa halusi kokeilla sen hyödyntämista eräänlaisena patana. Itsekin koin ihanan yllätyksen annoksen maukkaudessa, koska olen ollut kaikkien lihakastikkeiden kammoaja. Se johtuu sekä kouluajoista, mutta myös yhdestä työpaikkani ruokalasta, jossa vanhanajan emäntä valmisti neljänä päivänä viikosta aina erilaisia, ei niin herkullisia, lihakastikkeita.



Kaupasta lähti väkisin mukaan nippu uusia porkkanoita. Ei ole kyllä mainostamisen arvoista, että sortuu (muuten lähiruokafanina) ostamaan Espanjasta tuotuja porkkanoita, mutta jotenkin tuli niin suuri halu jo kokea uusien porkkanoiden ihana maku ja olemus.



Oiva lisuke padalle syntyi kasvisliemessä keitetystä Qvinoasta sekä siihen loppuvaiheessa lisätyistä porkkanoista.



Sidesalaattiin hyödynsimme avocadoa, jota meillä oli suuri määrä sekä pinaattia ja tomaattia, josta poistin siemenet.



Kuten pääsiäispostauksesta kävi ilmi oli lammas poikkeuksellisen sitkeää. Heitin jo silloin lihat takaisin pataan, silloisen kastikkeen päälle ja haudutin matalassa lämmössä uunissa toista tuntia. Nyt otin lihat jääkaapista ja jäljelle jääneen kastikken talteen. Suikaloin lihan ja lisäsin kuutioitua porkkanaa, sipulia ja valkosipulia ja keitin kastiketta kokoon reilut puolituntia samalla kun porkkana siinä pehmeni. Lisäsin hieman fondia, chiliä, mustapippuria ja tölkin kermaa ja keitin vielä ainakin vartin. Lopputuloksena hieman suurustetun oloinen vähänesteinen pata jossa makua oli kylliksi eikä liha ollut enää sitkeää. Uurastus (lähinnä aikamielessä) palkittiin:)



Juomana tämän maistuvan kokonaisuuden kanssa nautimme lasit Allesverloren Cabernet Sauvignonia Etelä-Afrikasta. Tämä miellyttävä, hieman ranskalaistyylinen viini, joka sopii kaikelle punaiselle lihalle löytyy Alkon normaalivalikoimasta.




-Sanna ja Joa-


Kalkkuna-mansikkasalaattia


Pääsiäismaanantaita teki mieli jo viettää kevyemmin, salaatin merkeissä ja pääruokana oli kalkkunan sisäfileestä ja mansikoista tehtyä raikasta salaattia, jota ryyditti currymajoneesi. 

Meidän illan vieraissa oli mukana yksi keliaakikko, joten ruoat ovat gluteiinittomia.



Alkupalaksi oli hyödynnetty eilisen dinnerin kaksi alkupalaa eli loppu pororullasta sekä hieman vihreää parsaa.



Kastikkeeksi salaatille tein tuttua oliiviöljy-sitruuna-yrtti -seosta, vaikka lihan päälle tuli vielä majoneesiakin.



Juomana nautimme varsin mielenkiintoisen uutuuden Alkosta eli Espanjassa Terra Altassa tuotettu Herencia Altés Garnaxta Blanca. Varsin runsas ja aromikas viini pysyi aisoissa mukavan hedelmisyyden ja runsaan hapokkuuden ansioista. Kerrassaan suositeltava viini.



Jälkkäriksi tein sitruunaisen Pannacottan, johon laitoin koristeeksi ja lisäraikkautta tuomaan passionhedelmää sekä aiemmin tehdyn valkosuklaasydämen.



-Sanna ja Joa-

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäisateria


Olimme iltapäivällä pienellä happihyppelyllä Haltialan tilalla ihastelemassa vieraidemme kanssa noin sataa siellä syntynyttä karitsaa. Olipa siellä ihania otuksia ja myös paljon ihmisiä viettämässä pääsiäistä ulkoilun merkeissä.

Palattuamme aloittelimme illan dinneriä keittiön tervehdys -tyyliin pienellä kurpitsakeitolla. Keiton pinnalla oli ripaus Sumakkia.



Juomana kahden ensimmäisen palan kanssa nautimme Grant Burgen kotimaassaan (Australiassa) hyvin arvostettua Pinot Noir Chardonnay Brut kuohuviiniä.



Jatkoimme ateriaa kylmäsavupororullilla, jotka olimme täyttäneet hieman keitetyillä juuriselleri- ja perunakuutioilla sekä Granny Smith omenalla. Lautasella makeutta tuomassa oli pihlajanmarjahyytelöä sekä muutama puolukka.




Pettymykseksemme emme saaneet vielä mistään valkoista parsaa, joka oli ollut suunnitelmissa. Parsaa ei pääsiäisateriasta kuitenkaan voinut ohittaa, joten paistoimme vihreät parsat pannulla ja päälle laitoimme voisulaa sekä parmesia. Juu-u siksi, koska minä pilasin kaksi Hollandaise yritelmää ja sitten meni hermot. Treeni jatkuu tänään….



Parsan kanssa iloitsimme täsmä valinnasta, Bergdolt Reif & Nett:in Pfalz:issa tuottamaa Muskateller Feinherb:iä. Naisellinen, kukkea ja raikkaan tyylikäs valkoviini hiveli makunystyröitä yhdessä parsojen kanssa.



Pääruokana oli lampaan paistia, vuohenjuustoperunaa, uunissa haudutettua valkosipulia, minttuhyytelöä sekä kahvikastiketta. Tällä kertaa kävi valitettavasti niin että valkosipuli jäi raa-aksi ja lammas oli poikkeuksellisen sitkeää.
Maut olivat kyllä kohdallaan.



Viinit olivat kellarin kätköistä löytyneitä Bordeaux-viinejä vuodelta 1999. Ch La Louviere oli kehittynyt todella hienosti ollen runsaan hedelmäinen ja tyylikäs sanoisin aikalailla "a point". Ch Pontet-Canet on roteva tyypillinen Paulliac viini jolla  olisi vielä toinen mokoma edessä vaikkakin varsin nautittavaa jo nyt. 


Pääruoan maut olivat sen verran tuhteja, että sen jälkeen oli kiva nauttia suunneutralisoijana sorbet. Olin tehnyt sen Hugon jätskikoneessa puristamalla parin verigreipin mehun, vatkaamalla valkuaisen vaahdoksi sekä lisäämällä siihen lähes desin giniä.



Ensimmäisenä jälkkärinä nautimme juustolajitelman, jossa oli Heidi valkohomejuustoa, Gruyereä, Appenzeller Extraa sekä viikunahilloa.



Juustojen kanssa on yleensä tapana tarjota punaviiniä eikä kovin yleisessä tiedossa ole että itse asiassa valkoviinit ovat usein paljon parempia juustoviinejä. Punaviinin kanssa maut saattavat helposti ns. leikata. Seguin-Manuel:in huikea Puligny-Montrachet 2010 maistui aivan loisteliaalta näiden juustojen kanssa.



Pasha oli perinteitä kunnioittaen pullasiivun päällä, joka oli kostutettu vanilja-maito-Calvados -seoksella.



Kepeän raikas (ja vähäalkoholinen) La Caliera Moscato oli oikein sopiva päätösviini pashan kera.




Tähän loppuun vielä muutamia otoksia valmistusvaiheista pashan tekoa lukuunottamatta, koska siitä kerrottiin edellisessä postauksessa.

Pink Grapefruit sorbetin ainekset


Kurpitsakeitto pöydässä


Kylmäsavupororulla valmiina käärittäväksi



Parsat pannulla ja Hollandaise toiveikkaasti valmistumassa


Paisti täytettiin valkosipulinkynsillä, rosmariinilla ja pinjansiemenillä


Joa paistoi pinnan pannulla ja laittoi sitten muhimaan uuniin valurautapadassa.


Tein lisukkeeksi puolitetut valkosipulit, joiden pinnalle laitoin kunnolla hunajaa.


-Sanna ja Joa-